Patriarkaatissa naisia painetaan alas, valjastetaan ydinperheen käyttöön ja halutaan meidän muistavan paikkamme – ja vaikka emme elämästämme tietenkään osaa päättää yhtä hyvin kuin miehet, niin he eivät ole ainoita, jotka tätä tekevät.
Myös naiset osallistuvat toistensa mollaamiseen, bussin alle heittämiseen ja suoraan vaaraan asettamiseen. Se ilmenee esimerkiksi sukupuolivähemmistöistä puhuttaessa.
Joistakin on hauskaa naureskella transsukupuolisten pahoinvoinnille ja esittää esimerkiksi sukupuolidysforialle syyksi ”sekaisin olemisen”, mutta tosiasia on, että yhteiskunnalliset asenteet ja rakenteet ovat kytköksissä siihen, miten ihmiset voivat. Vähemmistöryhmään kuuluminen aiheuttaa sosiaalista ja sisäistä painetta, joka kuormittaa sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä. Ihmiset ahdistuvat ja masentuvat, koska heitä ivataan, hoitoihin pääsyä vaikeutetaan tai suorastaan evätään, heitä ei kuunnella, heidän identiteettinsä kielletään. Joillakin on erityisesti sosiaalista dysforiaa, eli sosiaalisissa tilanteissa ilmenevää ahdistusta ja pahaa oloa siitä, että ei tule sosiaalisissa tilanteissa nähdyksi sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti, kertoo Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus.
Entä jos kyseessä on lapsesi tai sisaruksesi? Kutsutko häntä tahallasi väärällä nimellä? Kiellätkö hänen kokemuksensa ja sukupuolensa? Ohjaatko hänet ”eheytyshoitoihin”? Sivuutatko hänen kärsimyksensä, jota vähemmistöstressi aiheuttaa? Selitätkö sen hänen syykseen?
Vai pyritkö kuuntelemaan ja ymmärtämään, oppimaan uutta?
Rakasta ja tue, äläkä väheksy hänen tai muiden transsukupuolisten kokemusta ja sitä, että hän on olonsa sekä olojensa – elämänsä – paras asiantuntija. Et tiedä kaikkea, ja kromosomeista jauhaminen osoittaa sen.
Jos ja kun joku kertoo itsestään ja kokemuksistaan: lue, katso, kuuntele, kuule. Omaksu uutta. Itse olen oppinut valtavasti ihmisten kokemuksista lukemalla ja kuulemalla. En oikeasti ymmärrä, miten jotkut voivat transsukupuolisten kertomuksista, vetoomuksista sekä peloista ja toiveista tietäessään ja siitä huolimatta ajaa ”eheytyshoitoja”, vaatia transnaisia asioimaan miestenvessoissa ja kieltää heidän sukupuoli-identiteettinsä, asettaen sitenkin heidät alttiiksi ahdistelulle ja vaaralle.
Tietääkseni tapasin ensimmäisen transnaisen 90-luvulla. Olin teini-ikäinen ja asia selitettiin minulle kutakuinkin niin, että minun on hyvä tietää kyseisen henkilön ”olleen mies”. Vietimme juhannusta yhteisten tuttavien kanssa ja tuona aikana opin, että meillä oli joidenkin julkkismiesten suhteen ns. sama maku ja että vanhoja nimiä ei ole syytä kysellä. Unohdin, että hän oli ”ollut ennen mies” aika nopeasti. Tämä siis aikana, jolloin ei ollut sosiaalista mediaa ja tietoa oli saatavilla huomattavasti nykyistä vähemmän ja vaikeammin. Sittemmin olen tavannut kymmeniä transsukupuolisia. Ehdottomasti suurimman osan yhteiskunnallisessa toiminnassa: vallatuilla taloilla, antifasistisessa liikkeessä ja erilaisessa solidaarisuustoiminnassa. Teitä ajattelen usein omaakin toimintaani pohtiessani.
Olen oppinut monen muun asian lisäksi heiltä sukupuolen moninaisuudesta. Ei käytetä vanhoja nimiä, oleteta esimerkiksi sukupuolta tai sivuuteta toisen sanomaa. Perusjuttuja nykyään, ja tämmöistä tekevät lähinnä ne, jotka ovat liikkeellä satuttamistarkoituksessa, jolloin on hauskaa tai ”faktaa” kieltää toisen sukupuoli ja siten esimerkiksi nimi, oikeus elää ja olla.
Jos transihmisille naureskelu, bioessentialismi ja muu edgeily houkuttelee, yritä tutustua johonkin, josta olet tietävinäsi. Saatat oppia. Aiheuttaa vähemmän tuhoa. Tuhoa? Liioittelua, sanoo joku.
Kalifornian yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan helmikuussa julkaisemassa raportissa kerrotaan, että transihmisiin kohdistetaan neljä kertaa cissukupuolisia todennäköisemmin väkivaltaa. Transsukupuolisista tummaihoiset ovat väkivallan kohteena muita useammin.
Raportissa on lisäksi joitakin lukuja myös Trumpin toisen hallinnon ajalta, joka on kestänyt vasta pari kuukautta.
Yhdysvaltalaisen yksilön oikeuksia ja vapauksia edistävän American Civil Liberties Union (ACLU) -järjestön mukaan vuonna 2023 Yhdysvalloissa esiteltiin 510 LGBT-vastaista lakiesitystä. Vuonna 2024 luku oli 533, kun taas helmikuuhun 2025 alkupuoleen mennessä ACLU oli löytänyt jo 339 LGBT-vastaista lakiesitystä. Kehitys on täysin vääränsuuntainen ja syystäkin järkyttää ja pelottaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kaikkialla.
Julkaisuun kannattaa perehtyä. Siinä kerrotaan tuoreiden lukujen kera, kuinka vihamielisesti Trumpin hallinto seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtautuu ja miten se jo nyt maassa näkyy. Raportissa kuvataan, miten transihmisiin kohdistuneet viharikokset lisääntyivät paikoissa, jossa Donald Trump ensimmäisessä presidentinvaalikampanjassaan kävi ja vihapuhetta sylki.
Vaikka kaikki väkivallanteot eivät johda kuolemaan, transsukupuolisia myös tapetaan.
Marraskuussa 2024 Transgender Europe -järjestö julkaisi lukuja transihmisten murhista:
– 350 murhattua transihmistä (raportissa trans and gender diverse people) vuoden aikana (10/2023–9/2024)
– 94 prosenttia murhatuista oli transnaisia tai transfeminiinejä
– 93 murhatuista oli ruskea- tai mustaihoisia
– seksityöntekijät ovat yhä kaikista suurimmassa vaarassa
– murhatuista 15 oli alle 18-vuotiaita
– 46 prosenttia tapetuista ammuttiin
– Euroopassa murhien määrä puolittui 16:sta kahdeksaan, kun taas Yhdysvalloissa luku nousi kymmenellä (2024: 41; 2023: 31)
Kuten cis-naiset niin myöskään transsukupuoliset eivät aina ilmoita heihin kohdistuneesta väkivallasta poliisille, joten luvut ovat oikeasti suurempia.
Raportissa sanotaan lisääntyneistä transsukupuolisten murhista seuraavaa:
”Tämä vahvistaa sen, mitä transyhteisö on sanonut – transfobinen väkivalta ei ole millään tavoin vähentynyt, vaan päinvastoin, se on lisääntynyt kasvavan transvastaisen vihapuheen myötä.”
Trumpin politiikka ei tietenkään vaikuta ainoastaan ihmisiin Yhdysvalloissa, vaan kaikkialla, myös Suomessa ja Euroopassa. Asunnottomuutta ja sen uhkaa kokevien sateenkaari-ihmisten kanssa toimiva järjestö tiedotti toimintansa rajusta supistamisesta hankekumppaninsa Pohjois-Makedoniassa jouduttua ajamaan koko toimintansa äkillisesti alas.
”Syynä tähän on Yhdysvaltojen uuden presidentinhallinnon USAID-kehitysyhteistyöviraston kautta ulkomaille annettujen rahoitusten jäädyttäminen, joita hankekumppanimmekin sai”, Sateenkaari-ikkuna kirjoitti Facebookissa. Järjestön mukaan tämän myötä sateenkaari-ihmisille tarkoitettu turvakoti Skopjessa on nyt suljettu ja sadat haavoittuvassa tilanteessa olevat sateenkaarinuoret vailla tukea.
Naisia vaiennetaan, haukutaan, valvotaan ja lukuisin muin tavoin satutetaan niin kodeissa kuin laajemmin yhteiskunnassa Suomessa, Yhdysvalloissa ja kaikkialla maailmassa. Ehdottomasti useimmiten tämän takana on mies. On kuitenkin tärkeää muistaa, että myös naiset altistavat toisiaan vaaraan.
Se, että nainen saa esimerkiksi tällaisesta osakseen kritiikkiä, ei ole naisvihaa. Ehkä, koska naisiin kohdistuu niin paljon väkivaltaa, ajattelen meillä olevan ymmärrystä solidaarisuudesta ja myös kritiikistä. Siitä mistä ja keiltä sitä tulee, ja mitä se merkitsee. Naisen – miestenkin haukkuman – varaukseton hehkuttaminen tämän tehdessä vaarallista politiikkaa tai sivuuttaessa aiheuttamansa kärsimyksen ei ole feminismiä, jota tässä ajassa enää haluaisi nähdä. Naisia voi juhlia myös sorrettuja naisia muistamalla ja puolustamalla. On myös hyvin etuoikeutettuja naisia, joita vastaan hyökätään. Se, kuinka paljon nainen saa tukea, riippuu asemasta, näkyvyydestä, verkostoista, seuraajamääristä ja sen sellaisista. Kuinka moni asettuu vaatimaan murhatulle mustalle seksityöläiselle oikeutta? Kuinka moni osallistuu transihmisten protestiin tai tukitempaukseen? Kuinka moni tietää, kuka Brianna Ghey tai Aryanna Mitchell on?
Jos sinua haukutaan tai syrjitään, et varmasti ole ainoa. Mieti, kuka sitä tekee ja miksi. Kohdista vastarinta siihen ja heihin, älä itseäsi heikommassa asemassa oleviin. Käytä ääntäsi ja näkyvyyttäsi seuraavan kerran, kun (ei jos, vaan kun) jotakuta muuta sorretaan. Vaaralliseen politiikkaan ja haitalliseen käytökseen saa ja pitää puuttua. Haavoittuvien ihmisarvo on kiistämätön. Esimerkiksi toisten sukupuolen kieltäminen, Gazan kansanmurhan hyväksyminen, ja ivalliset lesbot pannaan heteroiksi ja tapa ittes -kehotukset eivät ole puuttumista epäkohtiin, vaan haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten vaaraan asettamista. Tuollaisilla teoilla et välttämättä itse tiputa pommia gazalaisen niskaan tai työnnä ihmistä junan alle, mutta kannustat siihen.
Emme tietenkään ole ainoastaan meihin kohdistettu ahdistelu, syrjintä ja sorto, vaan paljon enemmän. Ja hitto, että tykkään nostaa naisia, mutta koska tästä pitää näemmä yhä muistuttaa, niin sanotaan se vielä kerran: sinun bileesi eivät ole kaksiset, jos niissä sivuutetaan muut ja muunlaiset naiset.
Olen kyllästynyt siihen, että niin monen myötätunto riittää ainoastaan heille, jotka itseämme eniten muistuttavat, kuten valkoisille, heteroille, cissukupuolisille, samanlajisille. Heille, joilla on koti ja riittävästi rahaa. Ei näkyvää päihdeongelmaa eikä mielenterveyskään ole järkkynyt niin pahasti, että se pilaisi muiden tunnelmaa.
Haluan solidaarisuuden ulottuvan myös palestiinalaiseen naiseen, transnaiseen, asunnottomaan naiseen, vammaiseen naiseen, huumeita käyttävään naiseen, kiroilevaan naiseen, köyhään naiseen, ”vaikeaan” naiseen. Lehmään, kanaan ja emakkoon.
Eikö kiinnosta? Kannattaisi kiinnostua. Sorto ei välttämättä kohdistu vain heihin – jos et nyt, kohteena saatat olla tulevaisuudessa myös sinä.
Asiantuntijatahoja, joiden materiaaleihin ja toimintaan kannattaa tutustua:
