Mitä sinä luit uutisista ja sosiaalisesta mediasta 25. syyskuuta? Kuulitko Helsingin kaupunginvaltuuston edessä olleesta mielenosoituksesta, jossa vedottiin Kumpulanmäen vaahterametsän säilyttämisen puolesta? En minäkään, ennen kuin Vasemmistoliiton valtuutettu Elina Kauppila siitä Instagramissa kertoi.
(Mainittakoon, että niinikään Helsingissä kaupunki oli hakkaamassa Stansvikin metsää, jossa hakkuita tehtiinkin vuoden 2023 lokakuussa kahden päivän ajan. Aluetta puolustavan Suojellaan Stansvik -liikkeen nettisivuilla kerrotaan ”puihin kiivenneiden aktivistien hidastaneen olennaisesti hakkuiden etenemistä, oman turvallisuutensa kustannuksella”. Hakkuut keskeytettiin ja tällä hetkellä alueen tiettyjen katusuunnitelmien edistäminen ovat toimeenpanokiellossa. Suora toiminta osaltaan hidasti hakkuita ja voitti kamppailulle lisä-aikaa, mutta alueen suojelemiseksi on toimittu eri tavoin jo vuosien ajan.)
Luitko siitä, että 25. syyskuuta Helsingissä järjestettiin useiden opiskelijajärjestöjen eduskuntatalolle marssinsa päättänyt mielenilmaus, jossa vaadittiin ”rauhaa keskittyä opiskeluun sen sijaan, että opiskelijoiden aika ja voimavarat menevät talous- ja mielenterveyshuolien kanssa kamppailuun”.
Kuulitko sinä tuosta mielenosoituksesta, edes sen jälkeen? Et? Miksi et? Ehkä koska kaikki sujui ”rauhallisesti”, eikä siitä juuri missään puhuttu?
Kaikilta opiskelijoiden mielenilmaus ei mennyt ohi. Kokoomuksen Helsingin kaupunginvaltuutettu Otto Meri noteerasi sen ja kommentoi. Meren viesti oli, että opiskelijat ovat ahneita vaatiessaan edellytyksiä keskittyä opiskeluun häädetyksi tulemisen pelossa elämisen ja lisävelkaantumisen sijaan. Mutta lisää on saatava, kuittaili Meri.
Esimerkiksi tuommoisia ulostuloja ja asenteita heijastava politiikka ajaa ihmisiä kaduille (kirjaimellisesti, koska ihmisten häädöt kodeistaan ovat lisääntyneet) sekä protestoimaan.
Kukin protestoi eri syistä ja tavat vaihtelevat. Joitakuita liikuttaa lähinnä oman lähipiirin asiat, toisia erityisesti luonto ja eläimet. Jotkut aktivoituvat, kun kaukana itsestä pommitetaan kotitaloja, sairaaloita ja kouluja maan tasalle.
Syyskuun 25. päivänä Suomessa kohistiin, kun joukko ruotsalaisia ja suomalaisia ilmastoaktivisteja toteutti eduskuntatalon portailla tempauksen, jossa talon julkisivua maalattiin punaisella värillä. Aktiolla ohjattiin huomiota Suomen ja Ruotsin turvetuotantoon, joka ryhmien mukaan aiheuttaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin öljy, kivihiili ja kaasu.
Eduskuntatalon edustan pylväisiin oli ruiskutettu maalia, joka valui portaita pitkin aina maahan asti. Väri putsattiin nopeasti pois. Heti maalin levittämisen jälkeen näky oli vaikuttava. Sitä se oli myös seuranneiden kommenttien perusteella. Poliitikot tuomitsivat teon: ”hyökkäys demokratiaa vastaan”, ”hölmöilyä”, ”demokraattiseen instituutioon kajoamista”.
Sisäministeri jyrähti teon olevan äärimmäisen vakava ja täysin tuomittava. Muistutus: ketään ei tempauksessa vahingoitettu.
Kuten sosiaalisissa medioissani totesin, tätä osataan poliitikoilta odottaa. He tuomitsevat työnsä puolesta kaikenlaisia tekoja. Tosin se, mitä kukin paheksuu ja tuomitsee on usein vahvasti kytköksissä siihen, mitä mieltä hän asioista on.
Perussuomalaisissa suututtiin luultavasti siksi, että protesti kohdistuu etenkin hallituspuolueena myös heihin. Jos vastaava tempaus olisi toteutettu SDP:n puoluetoimistolla taikka moskeijalla Jani Mäkelä ja Riikka Purra olisivat asiaa tuskin kommentoineet, ehkä korkeintaan ivallisesti.
Vielä muutama päivä sitten perussuomalaisten kansanedustaja Jenna Simula kuittaili Ylen arabiankielisiin uutisiin viitaten Antti Lindtmanin puheenvuoron aikana ja moni suutahti siitäkin, koska välihuutelut eduskunnassa eivät joidenkin mielestä Suomeen sovi. Tähän Simula vastasi tviittaamalla, kuinka ”oppositio ei osaa muuta kuin pöyristyä huumorilla heitetyistä välihuudoista”.
Eduskunnan pylväiden värjääminen keskellä päivää oli rohkeaa ja röyhkeää, ja se ärsyttää perussuomalaisia, jotka ovat kovia uhoamaan ja pelottelemaan ja keskittyvät lähinnä ihmisten – kuten ”velttojen”, vääränväristen ja erimielisten – kurittamiseen sekä talous- ja siirtolaispolitiikalla että myös asenteella mitä tulee tietyistä asioista rankaisemiseen. Perussuomalaiset haluavat ”kuria”, kun on muista kyse. Omien rasistisia sekä muuten syrjiviä ja vahingoittavia puheita ja tekoja joko vahvistetaan tai niistä vaietaan, ellei ulkoapäin tuleva paine muodostu liian kovaksi.
Purra tiedusteli: ”laitattehan edes nuo töhrijät itse pesemään eduskunnan pylväät”. Hän haluaisi nöyryyttää tekijöitä, koska tuskin eduskunnan pylväitä pesevät aktivistit jäisivät vihaisilta perussuomalaisilta ja seuraajiltaan huomaamatta ja ilkkumatta.
Monille hallituksen päätökset tarkoittavat konkreettisia, kielteisiä vaikutuksia omaan arkeen, työhön, opintoihin, talouteen ja sitä myötä terveyteen, ihmissuhteisiin ja hyvinvointiin. Koko hallitus on tietysti päätöksistään vastuussa, mutta etenkin perussuomalaisten jatkuva ylimielisyys ihmisten hätää, mielenilmauksia sekä vetoomuksia kohtaan ärsyttää monia. Joitakin ehkä jopa enemmän kuin itse päätökset.
Usein sanotaan, että Suomessa on sopivaa toimia tietyllä tavalla ja ette tämä tai tuo ”kuulu Suomeen”. Yksi asioista, mitä ollaan tuomitsemassa Suomeen ”kuulumattomaksi” ovat tietynlaiset tavat protestoida.
Suomen laissakin on määritelty oikeus kokoontua, osoittaa mieltä ja käyttää sananvapautta. Siitä kannattaa pitää kiinni ja toteuttaa vaikuttavia mielenilmauksia ja tempauksia, joilla saadaan aikaiseksi muutoksia parempaan. Muutos ei suinkaan aina tapahdu heti, mutta paineella voi aloittaa ketjun, jonka seurauksena metsiä suojellaan, haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten asemaa parannetaan ja turvetuotanto lopetetaan.
Kannattaa myös muistaa, että jotkut eivät tule koskaan hyväksymään tiettyjä vaatimuksia tai toimia, tehtiin ne kuinka säyseästi tai nöyrästi tahansa. He eivät tule ikinä puolustamaan joidenkin ihmisryhmien oikeutta kokoontua, protestoida tai vaatia mitään.
Se, onko maali (helposti vai vaikeasti) putsattavissa ei ole kovin olennaista. Erilaista toimintaa kansalaistottelemattomuudesta ja lakoista sabotaasiin tullaan Suomessa jatkossakin näkemään, ja vaikka siitä aiheutuisi haittaakin pitäisi ihmisten pysyä nahoissaan ja miettiä edes hetki syitä, miksi toimintaan yleensä ryhdytään ja mihin sillä pyritään.
Nahoista puheenollen: kai eduskunta aikoo viimein äänestää ja toimia turkistarhauksen lopettamiseksi? Siitä on toimitettu yli satatuhatta kannatusilmoitusta kerännyt kansalaisaloite eduskuntaan 9. syyskuuta.
Nyt näemme kuunteletteko vetoomuksia ja eläinten kiistämätöntä tuskaa, vai vastustatteko kenties kategorisesti niitä tekoja, mitkä haavoittuvien ihmisten sekä eläinten ja luonnon hyvinvointia lisäisivät?
Nyt nämä vääriä protestoinnin tapoja tuominneet valtakunnan poliitikot voivat osoittaa kuuntelevansa ihmisiä ja heidän vetoomuksiaan ja haluavansa toimia eläinten joukkotuhonnan vähentämiseksi. Eläinten kärsimys ja sen aiheuttavan alan tekohengittäminen turkisyrityksille kymmeniä miljoonia lappaamalla saa riittää jo.
Poliitikot, te voitte päättää lopettaa turkistarhauksen. Te voitte päättää pysäyttää asekaupan Israelin kanssa. Te voitte päättää peruuttaa leikkaukset haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten toimeentuloon.
Mutta te ette voi päättää kaikesta – varsinkaan jos ette kuuntele, kun ihmiset vetoavat ja toimivat juuri siten kuin heiltä odotatte.
Te ette päätä protestin muodoista.
———
HUOM. Protesteista ja muusta toiminnasta puhuessani en tarkoita Elokapinaa muulloin kuin sen nimeltä tai eduskuntatalon maalitempauksesta vastuun ottaneet ilmastoaktivistit mainitessani. Muutoin – muun muassa tulevaa toimintaa pohtiessani – puhun yleisesti ihmisistä, en mistään tietystä ryhmästä.
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.