Vuodenvaihde on suosittu aika kertoa väistyvän vuoden menestyksistä, koettelemuksista – ja siitä, kuinka vaikeudet kuitenkin saatiin selätettyä. Onnistunut terapiahoito, toimivat lääkkeet, läheisten tuki, matka kauas kotoa (ja omaan itseen) ja talouden tasapaino, siinä tapoja päästä yli vaikeiden aikojen ja nähdä mikä kaikki elämässä on kaunista ja tärkeää!

Eikä siinä, kaikkihan me haluamme selviytyä, eikö?

Jokaisen on mahdollista ”ottaa itseään niskasta kiinni” ja olla oman onnensä seppä, niin jotkut ainakin väittävät ja kai jopa oikeasti luulevat. Vaikeuksien kautta voittoon! Se mikä ei tapa, vahvistaa. Paitsi että osa ei vahvistu eikä voita.

Ihmisten edellytykset selvitä vaikeuksista ja elämästä ylipäätään vaihtelevat: lapsuus, nuoruus sekä aikuisiän olosuhteet vaikuttavat. Vähintään joka viides suomalainen kokee vuoden aikana mielenterveyden häiriöitä ja joka viides sairastuu elämänsä aikana masennukseen, kertoo Suomen Mielenterveys ry (Mieli).

Luvut ovat pysäyttäviä, ja niihin pitäisi reagoida laittamalla runsaasti resursseja ihmisten auttamiseen. Toisin kuitenkin on: psykiatristen sairaalapaikkojen määrää on entisestään vähennetty – vaikka monin paikoin psykiatrian osastoilla täyttöaste on lähes 100 prosenttia – terapia ei ole kaikille taloudellisista syistä edes vaihtoehto, ja köyhyys ja sen tuoma epävarmuus lisääntyy. Hallituksen päättämät indeksijäädytykset sekä huononnukset muun muassa työttömyysturvaan ja asumistukeen lisäävät köyhien määrää Suomessa lähes 70 000 henkilöllä. Tälläkin tulee olemaan vakavia seurauksia. Mieliä särkyy ja perheitä hajoaa.

Mieli ry toteaa köyhyyden, päihdeongelmien, yksinäisyyden ja koulukiusaamisen olevan riskitekijöitä parheissä. Masennuksen, joka on mielenterveyshäiriöistä yleisin, merkittävin riskitekijä ovat lapsuuden haitalliset kokemukset. Ilman ehkäiseviä toimia masentuneiden vanhempien lapsista arviolta 60 prosenttia sairastuu masennukseen tai johonkin muuhun mielenterveyden häiriöön ennen kuin täyttävät 25 vuotta.

Ei tarvitse edes olla syntynyt köyhään perheeseen, vaan ihminen voi menettää työkykynsä vaikkapa masennuksen seurauksena, ja kokea köyhyyttä vasta aikuisena. Köyhyys itsessään ei myöskään välttämättä syökse ns. alamäkeen, mutta kun merkittävä osa hereilläoloajasta kuluu toimeentulosta huolehtiessa, ei hoitoon hakeutuminen ole ensimmäisenä taikka edes kymmenentenä tehtävälistalla, saati sinne pääsy taattua.

Köyhyysrajan alla elävä saattaa etääntyä ihmisistä, terveydenhoidosta, harrastuksista ja muista hyvinvoinnin kannalta olennaisten asioiden piiristä jo käytännön syistä. Rahan puutteeseen liittyy häpeää. Voi olla helpompi kieltäytyä kutsusta ja pysyä kotona, kuin kertoa kaverille, että varat eivät riitä ehdotettuun tekemiseen, jolloin kaveri voisi kuitata kulut ja yhteinen tekeminen toteutuisi. Köyhyys vaikuttaa itsetuntoon, ja se rajoittaa mahdollisuuksia vaikuttaa.

Köyhyys on yhteydessä mielenterveyden häiriöihin ja muihin mahdollisesti lamaannuttaviin ja elämänlaatua huonontaviin seikkoihin, ja meidän on puhuttava siitä. On yhteiskunnan tehtävä tarjota ihmisille hoitoa ja muuta tukea. Yhteiskunta ei tässä kuitenkaan tehtäväänsä riittävissä määrin toteuta. Sen kertoo muun muassa itsemurhatilastot: Suomessa itsemurhan tekee yli 700 ihmistä vuodessa. Ainakin osaa heistä olisi voinut auttaa.

Avuntarvitsijoita on monenlaisia. On yksinäisiä ja eristäytyneitä. Niitä, joiden nimiä emme tiedä. On myös kuuluisia ja alallaan menestyneitä.

Kirjailija ja runoilija Miki Liukkosella oli ystäviä ja muita läheisiä, jotka hänestä välittivät ja yrittivät auttaa. Hänen kirjojaan luettiin ja hän menestyi arvostetuissa kirjallisuuskilpailuissa. Liukkosen isä kertoi Ylen haastattelussa lapsensa pitkästä kamppailusta masennuksen ja muiden mielenterveyshäiriöiden kanssa.

Miki Liukkonen oli hakeutunut useita kertoja päivystykseen ja tullut käännytetyksi sieltä pois. Hänelle määrättiin vuosien varrella erilaisia masennus-, ahdistus- ja psykoosilääkkeitä, joita hän olikin useaan otteeseen syönyt yliannostukseen riittävän määrän. Heinäkuussa 2023 Miki Liukkonen onnistui itsemurhayrityksessään.

Liukkosen lisäksi mietin niitä monia, joilla ei ole voimia terapiaan hakeutua tai jotka eivät sinne yrityksistä huolimatta pääse. Heitä, joilla ei vahvoja tukiverkkoja ole. Lapsia ja nuoria turvattomissa kodeissa. Köyhiä ja päihdeongelmaisia. Heitä, joiden ahdistusta maailmantilasta ei tunnusteta. Syrjinnästä kärsiviä. Vakavia traumoja kokeneita, jotka eivät riittävästi tai lainkaan apua saa. Heitä, jotka väsyvät lopullisesti ja joista puhutaan kauniisti, kun heidän on sitä liian myöhäistä enää kuulla.

Tämä kirjoitus alkoi muodostua luettuani ystävän somepäivityksen jossa hän pohti pelkistettyjen selviytymistarinoiden ongelmallisuutta, jos ne vahvistavat valheellista narratiivia siitä, kuinka asioilla on tapana järjestyä. Monilla ne eivät ota järjestyäkseen ja asiasta pitäisikin enemmän puhua ja etsiä ratkaisuja, jotta ketään ei jätettäisi yksin etsimään ulospääsyä liian vaikeaksi käyvästä elämästä. Toinen ystäväni kertoi terapeuttinsa sanoneen, että joillakuilla vain on hankala elämä. Se oli valtavan surullista, mutta totesin ystävälleni tämän pitävän paikkansa, muun muassa hänen tapauksessaan.

Mietin tätä ystävääni ja heitä, jotka viettivät joulun yksin, joiden perään kukaan ei kysele ja joiden somepostaukset saavat nolla tykkäystä. Toivon, että yhteiskunta auttaisi ja tukisi heitä, mutta että myös me muut näkisimme ja kuulisimme toistemme ahdingon ja siihen puuttuisimme. Tarjoaisimme apua, kutsuisimme kylään, olisimme läsnä ja muin tavoin osoittaisimme, että tukea löytyy ja ettei kenenkään pitäisi olla ongelmineen täysin yksin.

Vuonna 2007 Julma Henri räppäsi:

Pojat, onhan teillä rikosrekisterit?
Muuten teillä ei oo mitään vitun asiaa tänne
Jos sä putoat, se on isä, äiti, frendit, sisko
Jos ei niitä oo nii
Ei sua kukaan muukaan sieltä kisko
Mun ei oo tarkotus huijata
Mä vaan leikkaan vähän tästä kulmasta
Sossua ei kiinnosta mun menot, ainoastaan mun tulot
Laina ei ole selitys, ainoastaan selitys
Joka päivä joutuu korottaan ääntään, säätään, vääntään,
Kääntää, häslää, kunnes hajoo pääpääpääpää
Voiko näillä vitun korteilla edes voittaa?
En tiiä, samahan se on vielä koittaa
Pakko heittää propsit tähän väliin pankkiryöstäjille
Kaikille elämässä roikkuville:
Älä päästä irti, kaikki hyvät on köyhiä, sille sille!

 

Kaikille elämässä roikkuville.