Kuten arvata saattoi, kaikki eivät Orpon ja Purran hallituksen suunnittelemia leikkauksia ja muita kurjistamistoimia niele. Pöly ei ole niin sanotusti laskeutunut, vaikka hallituksen elokuussa julkaisemalla rasisminvastaisella tiedonannolla hallitukseen kohdistettua kritiikkiä pyrittiinkin suitsimaan.

Syyskuussa Suomessa järjestettiin lukuisia rasisminvastaisia mielenosoituksia, jotka keräsivät kaduille yhteensä tuhansia ihmisiä Helsingissä, Joensuussa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Tampereella ja Turussa. Lisää mielenosoituksia on tulossa.

Hallituksen perussuomalaisten jäsenten julkituotu räikeä rasismi ei ole ainoa asia, josta ihmiset ovat vihaisia ja huolissaan. Hallituksen haluun muun muassa leikata sosiaaliturvaa ja heikentää työntekijöiden asemaa ovat reagoineet sekä työläiset että opiskelijat.

Ammattiliitot ovat jälleen kertoneet näkemyksiään, ja torstaina 21.9. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ilmoitti aloittavansa kolme viikkoa kestävät poliittiset työtaistelut. SAK:n mukaan protesti vaihtelee ulosmarsseista erilaisiin mielenilmaisuihin, joita tullaan näkemään kaikkialla Suomessa.

Samalla viikolla, kun hallitus kokoontui budjettiriiheen opiskelijat alkoivat ottaa oppilaitoksiaan haltuunsa. Tätä kirjoittaessa valtauksia on ollut Helsingissä ja Turussa.

Kun monet ovat kiitelleet ja tukeneet opiskelijoiden protesteja, joillekin tuntuu olevan käsittämätöntä, että opiskelijat ylipäätään osoittavat mieltä, ja vieläpä oppilaitostensa tiloja valtaamalla. Kaipa sellainen röyhkeys kuten omiin asioihinsa vaikuttaminen kuohuttaa, jos opiskelijat nähdään ainoastaan tottelevaisina veronmaksajina, joiden tehtävä lapsena ja nuorena on käydä koulua, käyttää siihen vähintään kolmannes vuorokaudesta, totella opettajia, tehdä mitä käsketään – ja toistaa tämä työelämässä.

Ehkä joitakin pelottaa tieto siitä, että opiskelijaliikkeillä todella on potentiaalia luoda tuntuvaa painetta milloin yhteiskunnan, milloin oppilaitostasolla – ja siksi varsinkin yliopistovaltaukset ovat olleet varsin yleinen keino protestoida opiskelijoihin kohdistuvia leikkauksia, liian kalliita vuokria, riittämättömiä ilmastotoimia ja seksuaalista väkivaltaa.

Pelkästään tänä vuonna on yliopistoja vallattu Suomen lisäksi (Suomi saisi löytyä tällaisilta listoilta useamminkin) muun muassa Alankomaissa, Belgiassa, Briteissä, Kreikassa, Portugalissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa.

Kannattaa perehtyä historiallisiin opiskelijoiden liikkeisiin, jotka ovat levinneet oppilaitosten ulkopuolelle merkittävin seurauksin: Etelä-Afrikassa Soweton kansannousu, opiskelijaliikkeet ympäri Latinalaisen Amerikan, Take Back The Night -protestit Yhdysvalloissa ja Beijingissä Kiinassa Tiananmenin aukion protesti ja verilöyly.

Opiskelijat ovat olleet merkittävässä roolissa lukuisissa yhteiskunnallisissa kamppailuissa ympäri maailman. Siihen joukkoon kannattaa opiskelijoiden Suomessakin kuulua.

Helsingissä opiskelijoiden protestiin on perjantaihin 22. syyskuuta mennessä liittynyt yliopistolaisten lisäksi lukiolaisia, kun sekä kuvataidelukiossa ja ilmaisutaidon lukiossa vallattiin tiloja. Kallion ilmaisutaidon lukiosta kommentoitiin medialle, että valtauksella vastustetaan etenkin opintotuen indeksikorotusten jäädyttämistä ja asumistuen heikentämistä. Myös Aalto-yliopistolla, Taideyliopistolla ja Turun yliopistolla on valtaukset.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta kommentoi hallituksen suunnitelmia heti yliopiston päärakennuksen valtauksen alettua seuraavasti:

”Helsingin yliopiston ylioppilaskunta tuomitsee hallituksen suunnittelemat heikennykset opiskelijoiden toimeentuloon. Jo nyt matalaan toimeentulotasoon kohdistuvat leikkaukset edesauttavat opiskelijoiden mielenterveyskriisin syventymistä ja heikentävät koko Suomen osaajatasoa.

Helsingin yliopiston päärakennuksen valtaus osoittaa opiskelijoiden entisestään kasvavan huolen omasta toimeentulostaan ja hyvinvoinnistaan.”

Aalto-yliopiston oppilaskunta puolestaan tiedotti torstaina 21.9. tukevansa yliopiston Väre-rakennuksen pääaulan valtausta ”mielenosoitustoimena hallituksen opiskelijoihin kohdistuvia leikkauksia ja maahanmuuttopolitiikkaa vastaan”.

Ammattiliitot, kommentoikaa opiskelijoiden liikehdintää, osoittakaa solidaarisuutta heille. Vanhemmat, kehukaa lapsianne siitä, että he toimivat. Kaverit, tukekaa kouluissaan protestoivia ikätovereitanne. Lähtekää mukaan kaduille, kun he lähtevät. Kaikki, pidetään opiskelijoiden puolia ja myös työntekijöiden, työttömien työnhakijoiden, eläkeläisten, lasten kanssa kotona olevien ja omaishoitajien tarvitessa sitä.

Olisi tärkeää osoittaa nuoremmille polville, että järjestäytyminen, solidaarisuus ja epäreilun vastustaminen on suotavaa, oikeastaan välttämätöntä.

Sen lisäksi, että kouluihin mennään opiskelemaan sitä, mitä opetussuunnitelmassa on määritelty ja eittämättä joidenkin mielestä valmistautumaan työelämään, tapahtuu niissä onneksi muutakin. Kouluissa solmitaan sosiaalisia suhteita, totutellaan perheen ja kodin ulkopuoliseen elämään ja opitaan toivottavasti myös siitä, mikä on reilua ja mikä ei. Hyvin yksinkertaistetusti: jos ei luokkakaverin sovi kiusata toista (eikä muiden tule katsoa toimettomana vierestä), ei valtion sovi syöstä ketään kurjuuteen (siitä onko tämä mahdoton vaatimus, voidaan keskustella).

Ja siitähän tässä on kyse: hallitus suunnittelee toimia, jotka tulevat taatusti entisestään kurjistamaan monen haavoittuvassa asemassa – tähän voidaan laskea ainakin tulotasonsa osalta pääsääntöisesti myös opiskelijat – olevan ihmisen asemaa ja elämää. Siihen liittyy kiinteästi toimeentulo, mutta myös planeetta, jossa voivat elää sekä nykyiset että tulevat sukupolvet. Ihmiset, eläimet ja luonto.