On pitänyt olla erityisen valikoiva tällä viikolla lukemastaan taikka hyvin etuoikeutettu, jos hallituksen ministerivalinnat eivät huoleta tai kiinnosta.

Koko hallitus ohjelmineen on ongelmallinen, joka vaatii huomiota, mutta tässä puhun erityisesti parista Perussuomalaisesta ministeristä.

Elinkeinoministerinä yrittää aloittaa Turussa äärioikeistolaisessa “188-kukkavirta”-tapahtumassa vuonna 2019 puhunut ja useaan eri otteeseen, muun muassa vaalikampanjoinnissaan natsitunnuksia viljellyt ja hehkutellut Vilhelm Junnila. Sisäministeriksi valittiin niin ikään perussuomalaisten edustaja. Mari Rantanen on entinen poliisi ja jo puolueen valinnassa osoittanut erityisen painospisteensä, eli maahanmuuton vastustamisen. Eri lähteiden mukaan Rantanen kirjoitti kevään 2023 eduskuntavaalien ehdokasesittelyynsä muun muassa seuraavasti:

“Meidän ei pidä olla niin sinisilmäisiä, että pian emme ole sinisilmäisiä.” (Tätä kohtaa nettisivuilta ei nyt enää löydy.)

Kun Rantaselta tästä kysyttiin hän viittasi “tilastoihin” ja “Ruotsin demografiseen muutokseen, ja kuinka pitäisi pyrkiä välttämään se Suomessa”.

22.6. Junnila kirjoitti “vitsailleensa numerosta 88” ja katuvansa tätä. Junnila on kuitenkin “vitsaillut” natsitunnuksilla useammankin kerran sekä tosiaan puhunut äärioikeiston tapahtumassa, jota oli järjestämässä muun muassa entinen Pohjoismainen vastarintaliike sekä Soliders of Odin -porukkaa. Kokoontuminen on tunnetusti äärioikeistolainen, eikä minkään laajan koalition muistotapahtuma, niinkuin jotkut yrittävät väittää.

Junnilan ja Perussuomalaisten toisen kansanedustajan, Kike Elomaan osallistumisesta kyseiseen tilaisuuteen tiedotettiin jo tuolloin, ja puolueen silloinen puheenjohtaja, Suomen eduskunnan nykyinen puhemies, lukuisista vihakirjoituksistaan tunnettu Jussi Halla-aho kommentoi, ettei näe Junnilan osallistumisessa ongelmaa, päinvastoin:

“Kansanedustaja Junnila on siellä edustamassa lähinnä omaa itseään. Pidän ihan hyvänä, että Junnila käy pitämässä puheenvuoron siellä”, Halla-aho muun muassa lausui.

Junnilan osallistuminen äärioikeiston tilaisuuteen ei ole mikään uutinen puolueen johdolle, äärioikeiston liikehdintää seuranneille tai edes (ainakaan osalle) valtamedialle. Nämä asiat lienevät siis olleet myös hallitusta Perussuomalaisten kanssa muodostaneiden puolueiden tiedossa, ja jos eivät olleet vielä hetki sitten, niin viimeistään nyt. Vaan mitä tekee tai sanoo tähän kokoomus, RKP ja KD? Hiljaisuutensa kertonee jotakin kyseisten puolueiden asenteesta ja asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Tässä hallituskokoonpanossa on lukuisia valtavia ja vaarallisia ongelmia ja ihmisiä, eikä vähiten huolestuta se, millaisiksi asenteet ja toimintatavat tästä vielä pahenevat, kun väestönvaihtoteoriaan uskova sisäministeri pääsee osaltaan päättämään poliisista, rajojen vartioinnista ja maahanmuutosta. Tämä ei lupaa hyvää vasemmisto-, vähemmistö- tai vaikkapa ilmastoaktivisteille, “vääränvärisille”, päihdeongelmaisille tai muille ihmisille, joita äärioikeisto tunnetusti vihaa.

Korostettakoon vielä, että nämä Junnilan, Halla-ahon tai Rantasen fasistiset, rasistiset tai niitä puolustelevat asenteet, kirjoitukset, kommentit tai puheet eivät ole mitään pöytälaatikkokirjoittelua ja päänsisäistä pohdintaa, vaan julkista toimintaa, jolla on pyritty – ja varmasti onnistuttu – saamaan kannatusta niin vaaleissa kuin muutenkin nimenomaan äärioikeistolaisilta ihmisiltä ja ryhmiltä.

Maailmalla uutisoidaan nyt muun muassa Halla-ahon ja Junnilan äärioikeistokytköksistä, kuten kuinka “massamurhaaja Breivikin roolimallista tulee parlamentin päämies” (otsikko käännetty saksasta). Suomenkin tiedotusvälineissä aihetta on jonkin verran onneksi käsitelty, mutta enemmänkin pitäisi. Vaikka tai varsinkin koska median “pakottamista kohtelemaan eri puolueita ja erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä tasaveroisesti” pohditaan Perussuomalaisten blogissa asti tämän pitäisi olla pääuutisissa, kunnes vähintään Junnila eroaa.

(Moni toivoo koko hallituksen hajoamista ja puhemiehen eroa, mutta itse en siihen usko.)

Koska sanojen, varsinkin alati normalisoituvan ja yhä vallakkaammilta yhteiskunnallisilta toimijoilta tulevan vihapuheen, suhdetta ja rohkaisua väkivaltaan ei voi kiistää, on oltava hyvin tarkkana ja huolissaan siitä, minkälaisiin vihatekoihin tämä hallitus ministereineen ja hallitusohjelmineen sekä eduskunnan tietyt puolueet ja poliitikot kannattajineen vielä johtaa.