Torstaina 15. kesäkuuta tuleva pääministeri Petteri Orpo kertoi ohjelman tulevalle hallituskaudelle olevan valmis. Sitä on moni kauhulla viimeiset seitsemän viikkoa odottanut, osa jo heti vaalitulosten varmistuttua. Joidenkin toivo hallitusneuvotteluiden kaatumisesta, sinipunahallituksesta ja jopa uusista vaaleista lepäsi jonkin verran RKP:n, ja ainoastaan RKP:n, harteilla. Puolue kuitenkin antoi ilmeisesti periksi varsin monessa kysymyksessä, kynnyskysymyksiksikin kutsuttavissa, vaikka puolueen puheenjohtaja vielä maaliskuun alussa sanoi, että RKP ei mene perussuomalaista politiikkaa tekevään hallitukseen. Jotain 3,5 kuukaudessa kuitenkin kävi, koska tuleva hallitusohjelma ei näytä pelkästään kovin perussuomalaiselta, vaan myös kylmän kokoomuslaiselta, eikä lainkaan solidaariselta mitä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin tulee. Suomessa saati muualla. Ja tämä siis todellakin RKP:n avulla, sitä ei voi eikä pidä sivuuttaa.
Tietoa on hallitusneuvotteluista tihkunut sen verran, että ne ovat menneet huonosti niin
- ilmaston
- työntekijöiden
- työttömien ja muiden vähävaraisten
- kehitysyhteistyömäärärahoilla rahoitettavien hankkeiden piirissä olevien kannalta. Muun muassa.
Leikkauksia on luvassa asumistukeen, toimeentulotukeen ja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Sen lisäksi tuleva hallitus on linjannut muun muassa seuraavasti;
- kuluttajahintaindeksiin ja kansaneläkeindeksiin sidottujen sosiaalietuuksien indeksikorotuksia pienennetään
- lääkkeiden arvonlisäveroa nostetaan
- sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta kasvatetaan aiemmin laskettua reilusti vähemmän
- säästöä haetaan hyvinvointialueiden toiminnan “tehostamisella”
- ensimmäinen sairauspoissaolopäivä on jatkossa omavastuupäivä
- kehitysyhteistyörahoista leikataan miltei 250 miljoonaa euroa
- pakolaiskiintiötä pienennetään yli puolella
- poliittisen työtaisteluoikeuden käyttöä rajoitetaan
- laittomasta työtaistelusta tuomittavan hyvityssakon tasoa korotetaan
- vuorotteluvapaa poistetaan
- aikuiskoulutustuki lakkautetaan
Tässä on vain murto-osa toimista, joilla tuleva hallitus tulee syventämään köyhyydestä aiheutuvaa ahdinkoa sekä yhteiskuntaluokkien välistä kuilua entisestään.
Voisin suomia kokoomusta, perussuomalaisia ja niiden apupuolueita tässä enemmänkin, mutta onko sillä niiden suunnitelmiin vaikutusta, en usko. Nyt olisi tarvetta näkyville ja tuntuville protesteille, lakot mukaanlukien, solidaarisuustoiminnalle, naapuriavulle ja monelle muulle yhteisölliselle järjestäytymiselle. Tästä kirjoitin jo keväällä hallitusneuvottelijoiden varmistuttua.
Hallituksen kaavailut ovat omiaan lisäämään porsaanreikien etsimistä (ja löytämistä, koska hätä keinot keksii) järjestelmästä, kasvattamaan ruokajonoja, tuloeroja, tuen tarvetta – sekä tietenkin yleistä tyytymättömyyttä ja pahoinvointia. Tämän hallitusnelikon politiikkaa seuranneet osasivat odottaa näinkin ylimielistä ja lyhytnäköistä toimintaa, mutta toki se silti huolestuttaa ja suututtaa. Vaikka nyt näkymät olisivat lohduttomat ja sitä ne monen kannalta ovat, niin tämän seurauksena saattaa syntyä uusia yhteyksiä, ystävyyksiä, toveruuksia, toimintatapoja, yhteiskunnallisia liikkeitä ja tuen muotoja, solidaarisuutta. Itse en ainakaan ajatellut antaa periksi ja myöden noin tuhoisalle ja vihamieliselle politiikalle. Toivottavasti ei moni muukaan.
