”Hallitusta ei ole vielä edes muodostettu!”

”Ette tiedä, mitä tuleva hallitus tulee tekemään!”

”Yhtään ette kritisoineet edellistä hallitusta, vaikka oli ihan paska!”

Tämän tyyppistä kommentointia on näkynyt paljon viime viikkoina, kun kokoomus, perussuomalaiset, KD ja RKP ovat hallitusta yrittäneet muodostaa ja saanut sinä aikana kritiikkiä osakseen.

Monissa nyt neuvotteleva hallituspohja on herättänyt huolta ja hätää. Ei ihme, sillä kokoomuksen tärkein vaalikärki oli valtavien taloudellisten leikkausten tekeminen, kun perussuomalaiset haluavat estää ”vääränlaisten” ihmisten pääsyn Suomeen, eikä yhtäkään puoluetta vaikuta kiinnostavan ilmastokriisin tai köyhyyden ratkaiseminen. Kritisoimme, koska tiedämme hyvin millaista politiikkaa nyt neuvottelevat puolueet ovat aiemmin tehneet ja haluavat jatkossakin tehdä.

Jos puoluetta määrittelevä, mutta mennyt politiikka ei jotakuta vakuuta, niin aivan tuorettakin tietoa puolueiden leikkaushaluista kaikista heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevilta on.

Siksikin on tärkeää pyrkiä vaikuttamaan neuvotteleviin puolueisiin ja tehdä selväksi, – etenkin niille Säätytalossa vaikuttaville, joita voisi ihmisten, eläinten ja luonnon hyvinvointi ehkä jollain tasolla vielä kiinnostaa – ettei kaikkeen pidä eikä voida suostua, oli vaalitulos mikä tahansa. Ei se, että kokoomuslaista tai perussuomalaista politiikkaa äänesti sen verran moni, että niistä tuli eduskunnan suurimmat puolueet tietenkään tarkoita sitä, että niiden, jotka eivät näiden puolueiden politiikkaa kannata, tulisi vain asettua niin sanotusti maahan makaamaan ja hyväksyä kaikki leikkaukset ja muut kurjistamistoimenpiteet, mitä Säätytalolla nyt neuvottelevat puolueet ajavat.

Ehdottomasti jokaista hallitusta ja sen tekemää huonoa päätöstä pitää kritisoida, protestoida ja pyrkiä siihen vaikuttamaan siten, että haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, sekä eläinten ja luonnon asema paranisi, eikä missään nimessä entisestään huononisi.

Näin on tehtykin, vaikka monet Marinin hallituksen päätökset olisivat voineet olla kovemmankin kritiikin kohteena. (Enkä tässä tarkoita sitä, kun oikeisto valitti bensan hinnasta tai naisministereistä.) Vuosina 2019–2023 olisi pitänyt isommin jalkautua kaduille ja osoittaa, milloin hallituksessa ja eduskunnassa mennään aivan väärään suuntaan ja että ilman tulevia sukupolvia, maahanmuuttajia, duunareita, metsiä ja eläimiä ei mikään toimi.

Hallituksilla on kuitenkin eroja, ja tekeillä oleva on Suomen oikeistolaisin. Tottakai siihen reagoidaan, ja pitääkin. Keskustelin äskettäin erään yhteiskunnallisen vaikuttajan kanssa siitä, milloin alkavat massamobilisaatiot niin kaduilla kuin ammattiliitoissa. Milloin tuhannet ihmiset marssivat kaduille ja milloin erilaiset lakot (ei tarvitse rajoittua ainoastaan työntekijöihin) aloitetaan. Että onko nyt aika jupista neuvottelevan hallituksen suunnitelmista ja odottaa niiden täytäntöönpanoa, vai olisiko muutospaineen kannalta järkevämpää ryhtyä toimeen samantien? Molemmat päättelimme, että olisi parempi estää tiettyjen suunnitelmien toteuttaminen ennen kuin se alkaakaan ja ohjata neuvottelevia puolueita parempaan suuntaan nyt heti.

Internetissä asioita kommentoimalla saamme aikaan keskustelua ja sen sellaista, mutta kääntääkö se kylmän politiikan suuntaa, sitä en usko. Siksi erilaiset mielenosoitukset ja protestit, lakot mukaan lukien tullevat tarpeeseen.

Luulisi, että tämänkaltaiset pohdinnat lakko-oikeuden rajoittamisesta entisestään saisivat työntekijät ja niitä edustavat järjestöt toimimaan.

Vaikka se oikeistoa kovasti suututtaa, meillä on oikeus protestoida ja muuttaa huonoa ja haitallista politiikkaa, silloinkin kun se tarkoittaa, että kaikkea hyvää heikompien puolustamiseen tähtäävää ei voi pistää paskaksi vain voiton maksimoinnin (eikä muunkaan) ja pienen porukan etujen vuoksi.

Tietynlaista politiikkaa tehdään myös siksi, koska pystytään, koska me annamme sen tapahtua. Siihen, millaisia päätöksiä hallitusneuvottelijat toisilleen ja muille läpi saavat, pystyy vielä vaikuttamaan.